blogikirjoitukset

Päivän kysymys: Miltä työ näyttää?

Työnohjaajan silmä alkaa nähdä työtä kaikkialla. Jos vaikka katsoo hienoa valokuvaa, niin näkee siinä päivän työn. Tai parhaimmillaan se voi olla vuosien työn tulos, koska kuvan ilmaisuvoiman taakse kätkeytyy paljon harjoitusta, kokeiluja ja tietoa. Samoin jos näkee kauniisti tehdyn korun tai hyvin käyttäytyvän nuoren, niin voi ajatella katsovansa jonkun tekemän työn jälkeä. Puutteet ja epäkohdat taas ovat näkyviä osoituksia tekemättömästä työstä, kuten esimerkiksi huonosti hiekoitettu jäinen tie.

Työnohjaajana ihmisen työarjen kuunteleminen johtaa usein eläytymisen kokemukseen: millaisia työn tilanteita siinä ammatissa tulee vastaan, milloin siinä innostuu, milloin rutinoituu tai puutuu. On paljon ammatteja, jotka ovat yleisesti tuttuja ja tunnettuja, kuten opettajien tai hoitajien ammatit. Niissä toimivien kirous voikin olla juuri se, että kaikki tuntuvat tietävän, miten se kannattaa tehdä. Entä sitten harvinaisemmat ja tuntemattomammat ammatit, sellaiset kuin ilmeteknikot tai graafiset fasilitoijat? Kunnioitetaanko tuntematonta työtä enemmän kuin tuttua vai onko näillä ammateilla ”tyhjäntekemisen” kaiku?

Työ voi näyttää värikkäältä, estettiseltä, sekavalta tai suurelta, mutta millaista on näkymätön työ?

Friday
19
April 2013
This entry was posted in blogikirjoitukset. Bookmark the permalink.

Comments are closed.