blogikirjoitukset

Päivän kysymys: Miten reagoimme työelämän äänimerkkeihin?

Jos kuulen liikenteessä jonkun toisen autoilijan äänimerkin, tarkistan automaattisesti, olenko merkin kohde: olenko jäänyt vihreisiin valoihin haaveilemaan, unohdinko vilkun tai olenko ehkä väärällä kaistalla? Ensireaktiooni liittyy myös tunteita: häpeää (”anteeksi”) ja kiukkua (”MÄ mitään oo tössiny!!”). Vasta toisessa aallossa järki ehtii mukaan ja tarkistan, mitä liikenteessä todella on tapahtunut. Ja muistan, että merkkiääni ei tarkoita välttämättä närkästynyttä keskisormea, vaan se voi olla autoilijan ainoa viestintätapa varovasti herättää edellä ajavaa.

Mitä ovat työelämän äänimerkit? Miten niitä tulkitsemme? Käynnistyvätkö yllä olevan tapaiset automaattireaktiot (”Minuako se tarkoittaa, ai minun syynikö taas?”) aina kun kollega esittää valittavan kommentin tai esimies karjaisee voimasanan? Mitä vaihtoehtoja meillä on ymmärtää toistemme huomio-merkkejä ja miten toimimme ymmärryksemme pohjalta? Kaikkien merkkien tulkitseminen henkilökohtaistamisen kautta on varma tapa lisätä vuorovaikutuksen ristiriitoja ja kitkaa. On parempi katsoa ympärille ja tutkia, mitä ilmiöitä työelämän liikenneruuhkassa on tapahtumassa.

Thursday
13
December 2012
This entry was posted in blogikirjoitukset. Bookmark the permalink.

Comments are closed.